Älypuhelimet

Ensimmäisenä varsinaisena aihepostauksena tuon esille mielipiteeni näistä nykyteknologian ihmeistä: älypuhelimista. Aihe on ajankohtainen sekä kirjoitin vasta lukion puolella äidinkielen esseekokeessa oman mielipiteeni ko. aiheesta, joten mielipide näihin kapistuksiin todellakin löytyy. :'D

Mitä Elisalle tulee mieleen sanasta älypuhelin? No, puhelin, joka tietää paremmin kuin 2000-luvun näppäilypuhelimet. Ja puhelin, joka sisältää somen. Keh, keh.

Ne, jotka ovat syntyneet ennen 2000-lukua, muistavat varmaankin lankapuhelimet sekä ensimmäiset ''kapulapuhelimet''. Itse olen vuosimallia '96 ja vaikka loppupuolella olenkin syntynyt, lankapuhelimilla tuli ala-asteella soiteltua kavereille ja toisinpäin. Ensimmäisen varsinaisen kännykän taisin kuitenkin saada neljännellä tai viidennellä luokalla.

Ensimmäisen älypuhelimen ostin pari vuotta sitten kesätöistä saamilla palkkarahoilla, sillä uskalsin viimein sukeltaa massan mukaan ja muiden tavoin älypuhelin houkutteli minutkin maailmaansa. Nyt pari vuotta eteenpäin tuntuu siltä, etten olisi jäänyt oikeastaan mistään paitsi, vaikken olisi koskaan hankkinut älypuhelinta. Onneksi ei ole ikinä myöhäistä vaihtaa takaisin vanhaan kunnon Nokian liukuläppäpuhelimeen. 8)

Ainut hyvä puoli älypuhelimissa on se, että somen käyttö on nopeaa ja yksinkertaista. Kaikki erilaiset sovellukset kuten Kik, Whatsapp, Instagram ym ovat sitten näitä, joita ei yleensä tule käytettyä. Facebook Messenger korvaa myös oikean Facebookin silloin, kun haluaa vain viestitellä kavereille. Joillekin älypuhelin tai tabletti voi korvata jopa oikean tietokoneen. Nykyajan puhelimet ja tabletit mahdollistavat melkeinpä kaiken, mitä oikealla tietokoneella voi tehdä. Hyvä vai huono?

Huonoja puolia sitten löytyykin enemmän...

Puhelin hajoaa helposti ilman kaikenmaailman suojakuoria ja -kalvoja. Omassa Samsungissani ei ole kumpaakaan ja ihmettelen syvästi, miten näyttö ei ole vielä halki, vaikka puhelin on tippunut kovalle alustalle about miljoona kertaa. Akun kesto on seuraava pirulainen. Akkua joutuu lataamaan joka päivä. Tosin vanhemmassa ei-älypuhelimessa oli melkeinpä sama tilanne kun akku oli riittävän vanha. Silti kyrpii pistää jokaikinen kerta koulun jälkeen kännykkä lataukseen. Ja auta armias, kun kännykän laturi hajoaa tai hukkuu jonnekin...

En tiedä muista kännykkämalleista, mutta Samsung näyttää sekoilevan kaikkien omistamieni kännyköiden edestä. Netti jumittaa, sovellukset jumittaa, kaikki jumittaa. Tehdasasetuksiin on vaihdettu pariinkin otteeseen. Voi olla, ettei huolto tms enää vaikuta, kun kännykkä on riittävän vanha. Tai sitten Samsung on yksinkertaisesti p*ska. :)

Haaveilen jo seuraavasta puhelimesta ja se on älypuhelinten maailmasta joko aivan muu kuin Samsung, tai sitten vaihdan takaisin ei-älypuhelimeen ja hankin älypuhelimen korvaajaksi vaikkapa tabletin. Kheh. En ole somen orja, en yhtään.

Tuntuu vähän siltä, että kännykästä on kadonnut kokonaan varsinainen idea. Kännyköillä oli alunperin tarkoitus lähettää viestejä ja soitella. Nykyään se sisältää aivan kaikkea muuta. Toki myös soittaminen ja viestittäminen on kehittynyt mm. Skypen ja Kikin kautta. Mutta onko se siltikään enää sama asia? Minusta ei.

Voisin jaaritella tästä aiheesta vielä pidemmästikin, mutta H-P :ta ajatellen (<3) annan suunvuoroni teille, rakkaat stalkkerini. 8) Kysymys on hyvinkin yksinkertainen: Mitä mieltä olette älypuhelimista? Kertokaa ihmeessä myös lisäksi, onko teidän mielestänne kännyköiden varsinainen idea pyyhkiytynyt älypuhelimen ihmeellisen maailman tieltä?

Näihin ajatuksiin,

Olisiko musta Big Brotheriin?

Big Brother on ohjelma, josta en oo ollut ikinä aikasemmin sen vertaa kiinnostunut että jaksaisin tapittaa 24/7. Yllätin kuitenkin itseni viime kaudella ja katsoin koko kauden alusta loppuun! :'D

En tiiä yhtään mikä mut sai yhtäkkiä seuraamaan kyseistä formaattia. 

Kaippa ne ihmiset siellä oli sen verran kiinnostavia, että oli pakko tapittaa koko ajan. Ja mun lemppareita viime kaudella oli kauden voittaja ja ihana poromies Andte, ihanan sympaattinen ja hassu Joni sekä kieroileva ja toisia manipuloiva Jonathan. 

Koko kausi muuten oli täyttä kuraa ja mitäänsanomaton (suurin osa tehtävistä tylsiä ja bileitä harvoin). Draamaa olisin toivonut enemmän! Terkuin draamannälkäinen.

''Tämä on Big Brother. Elisa, tulisitko päiväkirjahuoneeseen?''

''Tämä on Big Brother. Elisa, rikot sääntöjä. Lopeta välittömästi!''

''Tämä on Big Brother. Elisa, mene nukkumaan!''

Mietin viime kauden aikana olisiko musta Big Brotheriin. :D

Miltähän tuntuisi olla monta kuukautta kaikkien kameroiden ympäröimänä JA miljoonien silmäparien tapittavana 24/7. Tällaiselle aralle erakko-olennolle se olisi varmasti painajainen! Saatikka sitten, että pitäisi olla neljän seinän sisällä monen ihmisen kanssa ja nukkua samassa täyteen ahdatussa huoneessa. Kyllä siinä helposti tällainen introvertti ahdistuisi. Eikä koko aikana mitään yhteyttä ulkomaailmaan! Ilman tietokonetta ja kännykkää, kamalaa. (En ole someriippuvainen, enen.)

Ja julkisuus, sehän kuuluu asiaan. Kaikki seiskalehdet ynnämuut paparazzit suorastaan janoavat kirjoittaa jotain uutta vanhoista ja uusista BB-asukkaista. Miltä tuntuisi mennä BB-talokokemuksen jälkeen googlettamaan oman nimensä ja selailemaan kaikkia minusta kirjoitettuja juttuja. Voin hyvin kuvitella, ettei se mikään ilahduttava yllätys olisi. :'D En olisi enää pelkkä Elisa, vaan BB-Elisa.

Voisin hyvin kuvitella itteni istumassa päiväkirjahuoneessa ja sönköttämässä Herra-BB :lle.

BB: ''Elisa, sinä olet ollut Big Brother-talossa jo viikon verran. Miltä sinusta tuntuu nyt?''

Mä: ''Eh, noh... Musta vähän tuntuu siltä, että mä en pysty tähän.''

BB: ''Onko BB-talossa eläminen sittenkin liian haastavaa?''

Mä: ''No... Kyllä musta vähän siltä tuntuu..''

BB: ''Aiot siis luovuttaa?''

Mä: ''.....''

Millainen BB-bilettäjä olisin?

Mähän en mitään bilettäjätyyppiä ole oikeassa elämässä. Alkoholia kulutan aika harvoin, joten luulisin että olisin aika tylsä bilettäjä. :'D Paitsi, jos vetäisin BB-talossa kännit ihan tarkoituksella ja sekoilisin siellä, niin varmasti saisin hauskan bilettäjän leiman. Tosin, en tiedä sitten kuinka hauskan..

Oikeasti jammailisin varmaan itsekseni porealtaassa ja vetäisin pari sidukkaa hiljakseen nassuun.

Mä: *känninen minä hyppää porealtaaseen*

BB: ''Tämä on Big Brother. Elisa, rikot sääntöjä. Lopeta välittömästi!''

*Muutaman tunnin kuluttua kellon lyödessä 04:30*

Mä: *känninen minä hihhuloi jossakin yksikseen muiden nukkuessa*

BB: ''Tämä on Big Brother. Elisa, mene nukkumaan!''

Rikkoisin siellä sääntöjä satavarmasti. :D Tuskin pääsisin edes finaaliin asti. Mutta kokemus se ois sekin!

Entä miten pärjäisin tehtävissä?

Tykkään ottaa haasteita vastaan ja kokeilla uusia juttuja, joten tehtäviin osallistuminen ei olisi vaikeaa. Tosin jotkut tehtävät saattavat olla normaalia hankalampia, jos niihin tarvitaan hyvää kuntoa ja pituutta (kumpaakaan ei multa löydy... :D).

Mutta noh, tuskin musta BB-Elisaa tulee. Tällasia on vaan hauska miettiä!

Muuten, Big Brotherin kaltainen ohjelma löytyy myös Espanjasta nimeltä Gran Hermano (suom. Isoveli).
Youtubesta löytyy paljon kyseiseen ohjelmaan liittyviä klippejä ja esimerkiksi tästä näkeepi jo hyvin sen, että samanlaista BB-meininkiä löytyy myös Espanjan versiosta. :)

Olisiko teistä osallistumaan Big Brotheriin?