Älypuhelimet

Ensimmäisenä varsinaisena aihepostauksena tuon esille mielipiteeni näistä nykyteknologian ihmeistä: älypuhelimista. Aihe on ajankohtainen sekä kirjoitin vasta lukion puolella äidinkielen esseekokeessa oman mielipiteeni ko. aiheesta, joten mielipide näihin kapistuksiin todellakin löytyy. :'D

Mitä Elisalle tulee mieleen sanasta älypuhelin? No, puhelin, joka tietää paremmin kuin 2000-luvun näppäilypuhelimet. Ja puhelin, joka sisältää somen. Keh, keh.

Ne, jotka ovat syntyneet ennen 2000-lukua, muistavat varmaankin lankapuhelimet sekä ensimmäiset ''kapulapuhelimet''. Itse olen vuosimallia '96 ja vaikka loppupuolella olenkin syntynyt, lankapuhelimilla tuli ala-asteella soiteltua kavereille ja toisinpäin. Ensimmäisen varsinaisen kännykän taisin kuitenkin saada neljännellä tai viidennellä luokalla.

Ensimmäisen älypuhelimen ostin pari vuotta sitten kesätöistä saamilla palkkarahoilla, sillä uskalsin viimein sukeltaa massan mukaan ja muiden tavoin älypuhelin houkutteli minutkin maailmaansa. Nyt pari vuotta eteenpäin tuntuu siltä, etten olisi jäänyt oikeastaan mistään paitsi, vaikken olisi koskaan hankkinut älypuhelinta. Onneksi ei ole ikinä myöhäistä vaihtaa takaisin vanhaan kunnon Nokian liukuläppäpuhelimeen. 8)

Ainut hyvä puoli älypuhelimissa on se, että somen käyttö on nopeaa ja yksinkertaista. Kaikki erilaiset sovellukset kuten Kik, Whatsapp, Instagram ym ovat sitten näitä, joita ei yleensä tule käytettyä. Facebook Messenger korvaa myös oikean Facebookin silloin, kun haluaa vain viestitellä kavereille. Joillekin älypuhelin tai tabletti voi korvata jopa oikean tietokoneen. Nykyajan puhelimet ja tabletit mahdollistavat melkeinpä kaiken, mitä oikealla tietokoneella voi tehdä. Hyvä vai huono?

Huonoja puolia sitten löytyykin enemmän...

Puhelin hajoaa helposti ilman kaikenmaailman suojakuoria ja -kalvoja. Omassa Samsungissani ei ole kumpaakaan ja ihmettelen syvästi, miten näyttö ei ole vielä halki, vaikka puhelin on tippunut kovalle alustalle about miljoona kertaa. Akun kesto on seuraava pirulainen. Akkua joutuu lataamaan joka päivä. Tosin vanhemmassa ei-älypuhelimessa oli melkeinpä sama tilanne kun akku oli riittävän vanha. Silti kyrpii pistää jokaikinen kerta koulun jälkeen kännykkä lataukseen. Ja auta armias, kun kännykän laturi hajoaa tai hukkuu jonnekin...

En tiedä muista kännykkämalleista, mutta Samsung näyttää sekoilevan kaikkien omistamieni kännyköiden edestä. Netti jumittaa, sovellukset jumittaa, kaikki jumittaa. Tehdasasetuksiin on vaihdettu pariinkin otteeseen. Voi olla, ettei huolto tms enää vaikuta, kun kännykkä on riittävän vanha. Tai sitten Samsung on yksinkertaisesti p*ska. :)

Haaveilen jo seuraavasta puhelimesta ja se on älypuhelinten maailmasta joko aivan muu kuin Samsung, tai sitten vaihdan takaisin ei-älypuhelimeen ja hankin älypuhelimen korvaajaksi vaikkapa tabletin. Kheh. En ole somen orja, en yhtään.

Tuntuu vähän siltä, että kännykästä on kadonnut kokonaan varsinainen idea. Kännyköillä oli alunperin tarkoitus lähettää viestejä ja soitella. Nykyään se sisältää aivan kaikkea muuta. Toki myös soittaminen ja viestittäminen on kehittynyt mm. Skypen ja Kikin kautta. Mutta onko se siltikään enää sama asia? Minusta ei.

Voisin jaaritella tästä aiheesta vielä pidemmästikin, mutta H-P :ta ajatellen (<3) annan suunvuoroni teille, rakkaat stalkkerini. 8) Kysymys on hyvinkin yksinkertainen: Mitä mieltä olette älypuhelimista? Kertokaa ihmeessä myös lisäksi, onko teidän mielestänne kännyköiden varsinainen idea pyyhkiytynyt älypuhelimen ihmeellisen maailman tieltä?

Näihin ajatuksiin,

Haastepostaus nro ocho (8): Uskoni, yo creo..

Heissan arvoisat lukijat ja muut blogiini eksyneet! :)

Haasteessa mennään eteenpäin ja kohta oon avautunu elämästäni kymmenen postauksen verran. :D Huhhuh.

Tämän kertainen postaus ei ole mulle kovinkaan helppo aihe.

Nimittäin nyt mun pitäisi kertoa teille suhtautumisestani uskoon.

Aluksi mainitsen, että olen suuntautumiseltani ateisti. En siis usko mihinkään suurempaan voimaan, jumaliin tms. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan.

Perheeni on kuitenkin ev. lut. ja näin ollen minäkin olen. Minut on kastettu vauvana.

Minulla ei ole mitään uskovaisia eikä muitakaan vastaavia kohtaan. Meille jokaiselle on suotu uskonnonvapaus ja näin ollen jokainen saa uskoa mihin haluaa ja olla uskomatta.

Vaikka olenkin ateisti, uskon ja haluan uskoa kuitenkin sellaisiin asioihin millä ei ole välttämättä mitään tekemistä ylempien voimien kanssa.

1. Kummitukset/aaveet/henget tmv.

- Nämä kyseiset ''sielun vaeltajat'' ovat saaneet uskomukseni heihin, sillä olen tuntenut henkien läsnäolon ja nähnyt niitä. Uskon, että kuoleman jälkeen sielut vaeltavat maan päällä jos heille on jäänyt jotain keskeneräistä tai epäselvyyksiä ollessaan elossa. Näin ollen he koittavat saada lopullisia vastauksia vaeltamalla ja ''tutustumalla'' elossa oleviin ihmisiin kuten sukulaisiinsa. En usko, että henget jakaantuvat hyviin ja pahoihin. Henget omaavat oman identiteettinsä joka heillä oli elossa ollessaankin.

Olen aina ollut kiinnostunut tutkimaan henkien maailmaa enemmän. Spiritismi olisi mielenkiintoinen kokemus, mutta en oo varma uskallanko sitä kokeilla kaikkien kuultujen juttujen jälkeen. :D

2. Kuoleman jälkeinen elämä

- Olen aina miettinyt mitä kuoleman jälkeen voisi tapahtua. Me elävät olennothan emme voi saada siihen vastausta ennen kuin koemme sen itse. Haluaisin uskoa siihen, että kuoleman jälkeen synnymme uudestaan joksikin toiseksi olennoksi (oli se sitten ihminen tai eläin) ja emme muista aikaisemmista elämistämme mitään. Tämä voi kuulostaa, ja se kuulostaakin, todella rasittavalta että elämä sitten tavallaan jatkuu ja jatkuu koko ajan ja kuolema on tavallaan sellainen ''tason lopetus'' niin kuin videopelissä. Oon kuullu sellaisesta hypnoosista, jonka avulla voi nähdä mikä tai kuka oli edellisessä elämässä. Sellainen olisi mielenkiintoista kokea!

3. Maailmanloppu

- Tämä asia on sillä tavalla aika ristiriitainen, että pitäisikö siihen uskoa vai onko se ns. fakta että se vielä joskus tapahtuu. Onhan toki todettu, että Auringon pitäisi elää vielä miljoonia vuosia mutta mitäs sitten? Aurinko räjähtää, tulee pimeys ja kaikki elävä kuolee. Siihenkö kaikki sitten loppuu?

Itse uskon siihen, että maailmanloppu tulee sitten kun tulee. En usko mihinkään intiaanien tms. tekemiin ennustuksiin (eihän ne ole tähänkään mennessä pitäneet paikkansa :d).

Ja se on mielenkiintoisinta, millä tavoin maailmanloppu sitten tulisi. Ei välttämättä Auringon räjähdyksen yhteydessä.

Uskon, että mahdollisen maailmanlopun aiheuttaa me ihmiset, tavalla tai toisella.

Jossain kohtaa meitä on täällä niin paljon, että ruokaa ei riitä kaikille. Eläimiä kuolee sukupuuttoon kun metsästämme niitä nälkäämme. Sitten meistä tulee kannibaaleja... okei, ei sentään. Mutta sitten kun kellekään ei ole enää mitään, me kuolemme. Tähän voisin uskoa.

Jos maailma loppuu siihen, menee siihen varmasti vielä tuhansia vuosia.

Ilmastonmuutos on myös yksi mahdollinen tekijä. Jääkausi tulee uudestaan, me kuolemme kylmyyteen ja nälkään.

Nämä ovat todella mielenkiintoisia pohdittavia asioita. :D

4. Tasa-arvoinen avioliittolaki

- Uskon, että Suomessa vallitsee vielä jokin päivä tasa-arvoinen avioliittolaki. Se on vain ajan kysymys milloin se tapahtuu. Vielä jonakin päivänä suomalaiset tulevat ulos koloistaan ja kaikki pääsevät naimisiin haluamiensa ihmisten kanssa sukupuolesta riippumatta!

Tahdon2013 on kampanja, jossa olen sataprosenttisesti mukana.

Mulla oli aikomus laittaa tähän viisi asiaa, mutta en yhtään saanut mieleen mikä se viides voisi olla. :D Onhan tässä kuitenkin jo muutama asia, joita me kaikki aina joskus pohdimme itseksemme tai muiden kesken.

Mihin kaikkeen te uskotte ja millä tavoin koette sen? :)

(Tämä biisi ei välttämättä liity mitenkään tähän postaukseen, mutta tää tuli jotenkin mieleen kirjoittaessani tätä postausta. :D)