18. joulukuuta 2015

¡Feliz Navidad y Prospero Año Nuevo!


Eli suomeksi, hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Ensimmäinen - ja voi olla, että ainoa - joulupostaus tältä vuodelta tässä blogissa. 8) Nyt seuraavina päivinä on niin paljon touhua ja tohinaa, että seuraava blogipostaus tulee todennäköisesti ensi vuoden puolella. Ehkä aiemmin, jos aikaa ja motivaatiota on. ^^


Tässä postauksessa voisin kertoa omista jouluperinteistäni ja miten ne ovat muuttuneet lapsuusajoista.

Pikku-Elisa ennen joulua:
- Joulukalenteri on jo ostettu ja kahdeksantoista luukkua avattu tähän mennessä (jollei enemmän).
- Joulupukkia ja lahjoja odotetaan enemmän kuin kuuta nousevaa.
- Jouluinen kyselytulva on jo alkanut, mm. ''Milloin koristellaan kuusi?, ''Milloin pukki tulee?'', ''Milloin saa avata lahjat?''.
- Joululauluja laulellaan koko joulukuu, tai oikeastaan jo ennen.
- Koristeita kaikkialle!
- Joulu ei ole mitään ilman pipareita tai joulutorttuja.


Aikuinen Elisa ennen joulua:
- Joulukalenterista ei tietoakaan. Nyyh.
- Joulupukkia ja lahjoja en odota yhtään.
- Kuusen koristelu on edelleen kivaa.
- En kysele mitään, vaan elän joulun kuin se olisi päivä muiden joukossa.
- Jouluradio soi aina satunnaisesti taustalla. Joululauluistakin vain harva on niin hyvä, että sitä kuuntelisi mielellään.
- Koristeet. Phyh.
- Pipareita ja torttuja voisi äidin kanssa leipoa. Yksinään en vaivaudu.


Pikku-Elisa jouluaattona:
- Herätys kello kahdeksan, sillä Joulupukin kuumalinja alkaa!
- Aamu kuluu jouluohjelmia katsellessa sekä kinkkua odotellessa uunista.
- Päivästä iltaan asti odotellaan, milloin se vanha partaveikko oikein tulee lahjakassinsa kanssa.
- Avataan lahjat samantien kun ne nenän eteen saadaan ja tohistaan niiden kanssa koko loppuilta.


Aikuinen Elisa jouluaattona:
- Kahdeksalta herätys jouluaattona? Hell no.
- Joulupukin kuumalinjasta niin väliä, mutta Lumiukko kuuluu edelleen perinteeseen. Sekä myös Turun joulurauhanjulistus.
- Täytyy olla edelleen paikalla, kun kinkku otetaan uunista, sillä vastapaistettu kinkku on jotain niiiiin <3
- Jouluisia leffoja (Yksin kotona, Joulupukki ja noitarumpu, Joulutarina etc.) ja löhöilyä koko loppupäivä, yksin ja lähimmäisten seurassa.



Kertoiko tämä jo tarpeeksi? :'D Eroa entiseen ainakin löytyy.
Jouluhan on oikeastaan enemmän lastenjuhla, mihin liittyy nimenomaan joulupukki, tontut ja lahjat. Näin aikuispäivinä joulu on kuten muutkin juhlat, niin kuin pääsiäinen tai juhannus. Ei siis yhtään sen kummempi.

Oma joulunviettoni ei liity mitenkään kristinuskoon. Se on vain perinne. Joulu symbolisoi kuitenkin rauhaa, jota etenkin joulupäivinä kaipaa todella paljon. Ei kiirettä, ei stressiä koulusta, ihmissuhteista tai elämästä ylipäänsä. Ainoastaan hyvää ruokaa ja omaa sekä lähimmäisten seuraa.

Tänä vuonna en osta kellekään joululahjoja, paitsi omalle kummipojalleni. En pidä lahjojen saantia ja antamista enää tärkeänä, enkä odota saavani keneltäkään lahjoja.

Minä muutun ja perinteetkin muuttuvat aina jollain tavalla. Älkää, mussukat, ottako joulusta stressiä! Ei se loppujen lopuksi ole sen kummempi ajankohta kuin muutkaan, vaikka onkin ainoastaan kerran vuodessa.

Syökää hyvin, rakastakaa toisianne ja viettäkää sellainen joulu kuin itse haluatte tai olkaa viettämättä<3 Pus

9 kommenttia:

  1. Itsellekin joulu on juhlapyhä siinä missä muutkin juhlapyhät, mutta tietyt joulu perinteet on kuitenkin pakko pitää kiinni.

    VastaaPoista
  2. Joulu on minulle perhejuhla jossa muistetaan toisia.

    VastaaPoista
  3. Hyvää joulunaikaa molemmille Elisoille ;)

    VastaaPoista
  4. Hyvä postaus taas kauniilta tytöltä jatka samaan malliin ja hyvät joulut! :)

    VastaaPoista
  5. Ihana teksti Elisa, tykkäsin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Kiva, että pidit. :)

      Poista