24. syyskuuta 2014

Haastepostaus nro cuatro (4): Rakkauteni, mi amor


Tämän postauksen aiheena on se tunteistamme vahvin, nimittäin rakkaus. Minun rakkauteni.

Tämä aihe on sinänsä helppo, koska rakkauteeni kuuluu:

1. Perhe
- Ne lähimmäiset, tietysti. Jokainen sisimmässään rakastaa perhettään, väitti sitten muuta tai ei. Omiin perheenjäseniin kiintyy jo vauvana ja se kiintymys seuraa koko elämän. Itse voin rehellisesti myöntää rakastavani omaa perhettäni, ovathan he ensimmäiset ihmiset joihin sain ensimmäisenä tutustua ja tukeutua.

2. Ystävät
- Jokainen ihminen ansaitsee vähintään yhden ystävän vierelleen. Mulla ei ole tainnut olla yhtäkään elämänvaihetta milloinka ystäviä ei olisi ollut yhtäkään. Oon menettäny ystäviä ja saanut niitä lisää. Olen tosi onnellinen, että mulla on aina ollut ystäviä. Ystävät on tuonu mulle paljon tukea ja onnellisia hetkiä <3 Ai laav juu mai lovli frends




3. Luonto
- Luonto on ollut mua aina lähinnä ihan pienestä pitäen, maalla kun olen asunut koko lapsuuteni ajan. Sen myötä luonto on myöskin tullut mulle erittäin rakkaaksi. Luonnosta saan energiaa ja vapautuneen fiiliksen. Kaikki metsät, pellot, kalliot, järvet... <3 Mä luonnonlapsi oooon!




4. Eläimet
- Myös elukat kuuluu osaksi mun sydäntä. Oon ollu aina eläinrakas, etenkin koiria ja kissoja kohtaan. Hamstereita oon tähän mennessä ehtiny omistaa monin kappalein. Haaveilen aikuisuudessa kahdesta suomenlapinkoirasta ja ehkä yhdestä pörröisestä luppakorvasta <3




5. Musiikki
- Kukapa ei pitäisi musiikista, varsinkin nykymaailmassa? Musiikki on osa kulttuuria, osa elämää, osa mua. Tiettyä genreä ei ole, kuuntelen kaikkea iskelmästä raskaampaan rockkiin. :) Millaistahan elämä ois, jos musiikkia ei olisi keksitty?




Lopuksi viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä...

6. Hiljaisuus
- Tällainen erakko-otus, kuten minä, rakastaa hiljaisuutta ylikaiken. Kaikenlaisille ihmisille tekisi hyvää viettää edes viiden minuutin hiljainen hetki kerran päivässä, omassa rauhassa. Ja jokaisen ihmisen tulisi osata viettää aikaa myös itsensä kanssa. Itse tulen hulluksi, jos en pääse omaan rauhaani edes pariksi minuutiksi päivän aikana. En vaivaannu hiljaisista hetkistä. Hiljaisuus on kaunista. Te, jotka olette yleensä aina ihmisten keskuudessa suunapäänä, opetelkaa olemaan kiusaantumatta hiljaisista hetkistä. :) Äänessä ei tarvitse olla koko aikaa!





Aika perusasioita kuuluu mun sydämeeni, kuten varmasti monien muidenkin. :D Toivottavasti tykkäsitte tästä postauksesta! ^^




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti