18. joulukuuta 2015

¡Feliz Navidad y Prospero Año Nuevo!


Eli suomeksi, hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Ensimmäinen - ja voi olla, että ainoa - joulupostaus tältä vuodelta tässä blogissa. 8) Nyt seuraavina päivinä on niin paljon touhua ja tohinaa, että seuraava blogipostaus tulee todennäköisesti ensi vuoden puolella. Ehkä aiemmin, jos aikaa ja motivaatiota on. ^^


Tässä postauksessa voisin kertoa omista jouluperinteistäni ja miten ne ovat muuttuneet lapsuusajoista.

Pikku-Elisa ennen joulua:
- Joulukalenteri on jo ostettu ja kahdeksantoista luukkua avattu tähän mennessä (jollei enemmän).
- Joulupukkia ja lahjoja odotetaan enemmän kuin kuuta nousevaa.
- Jouluinen kyselytulva on jo alkanut, mm. ''Milloin koristellaan kuusi?, ''Milloin pukki tulee?'', ''Milloin saa avata lahjat?''.
- Joululauluja laulellaan koko joulukuu, tai oikeastaan jo ennen.
- Koristeita kaikkialle!
- Joulu ei ole mitään ilman pipareita tai joulutorttuja.


Aikuinen Elisa ennen joulua:
- Joulukalenterista ei tietoakaan. Nyyh.
- Joulupukkia ja lahjoja en odota yhtään.
- Kuusen koristelu on edelleen kivaa.
- En kysele mitään, vaan elän joulun kuin se olisi päivä muiden joukossa.
- Jouluradio soi aina satunnaisesti taustalla. Joululauluistakin vain harva on niin hyvä, että sitä kuuntelisi mielellään.
- Koristeet. Phyh.
- Pipareita ja torttuja voisi äidin kanssa leipoa. Yksinään en vaivaudu.


Pikku-Elisa jouluaattona:
- Herätys kello kahdeksan, sillä Joulupukin kuumalinja alkaa!
- Aamu kuluu jouluohjelmia katsellessa sekä kinkkua odotellessa uunista.
- Päivästä iltaan asti odotellaan, milloin se vanha partaveikko oikein tulee lahjakassinsa kanssa.
- Avataan lahjat samantien kun ne nenän eteen saadaan ja tohistaan niiden kanssa koko loppuilta.


Aikuinen Elisa jouluaattona:
- Kahdeksalta herätys jouluaattona? Hell no.
- Joulupukin kuumalinjasta niin väliä, mutta Lumiukko kuuluu edelleen perinteeseen. Sekä myös Turun joulurauhanjulistus.
- Täytyy olla edelleen paikalla, kun kinkku otetaan uunista, sillä vastapaistettu kinkku on jotain niiiiin <3
- Jouluisia leffoja (Yksin kotona, Joulupukki ja noitarumpu, Joulutarina etc.) ja löhöilyä koko loppupäivä, yksin ja lähimmäisten seurassa.



Kertoiko tämä jo tarpeeksi? :'D Eroa entiseen ainakin löytyy.
Jouluhan on oikeastaan enemmän lastenjuhla, mihin liittyy nimenomaan joulupukki, tontut ja lahjat. Näin aikuispäivinä joulu on kuten muutkin juhlat, niin kuin pääsiäinen tai juhannus. Ei siis yhtään sen kummempi.

Oma joulunviettoni ei liity mitenkään kristinuskoon. Se on vain perinne. Joulu symbolisoi kuitenkin rauhaa, jota etenkin joulupäivinä kaipaa todella paljon. Ei kiirettä, ei stressiä koulusta, ihmissuhteista tai elämästä ylipäänsä. Ainoastaan hyvää ruokaa ja omaa sekä lähimmäisten seuraa.

Tänä vuonna en osta kellekään joululahjoja, paitsi omalle kummipojalleni. En pidä lahjojen saantia ja antamista enää tärkeänä, enkä odota saavani keneltäkään lahjoja.

Minä muutun ja perinteetkin muuttuvat aina jollain tavalla. Älkää, mussukat, ottako joulusta stressiä! Ei se loppujen lopuksi ole sen kummempi ajankohta kuin muutkaan, vaikka onkin ainoastaan kerran vuodessa.

Syökää hyvin, rakastakaa toisianne ja viettäkää sellainen joulu kuin itse haluatte tai olkaa viettämättä<3 Pus

17. joulukuuta 2015

Älypuhelimet


Ensimmäisenä varsinaisena aihepostauksena tuon esille mielipiteeni näistä nykyteknologian ihmeistä: älypuhelimista. Aihe on ajankohtainen sekä kirjoitin vasta lukion puolella äidinkielen esseekokeessa oman mielipiteeni ko. aiheesta, joten mielipide näihin kapistuksiin todellakin löytyy. :'D

Mitä Elisalle tulee mieleen sanasta älypuhelin? No, puhelin, joka tietää paremmin kuin 2000-luvun näppäilypuhelimet. Ja puhelin, joka sisältää somen. Keh, keh.

Ne, jotka ovat syntyneet ennen 2000-lukua, muistavat varmaankin lankapuhelimet sekä ensimmäiset ''kapulapuhelimet''. Itse olen vuosimallia '96 ja vaikka loppupuolella olenkin syntynyt, lankapuhelimilla tuli ala-asteella soiteltua kavereille ja toisinpäin. Ensimmäisen varsinaisen kännykän taisin kuitenkin saada neljännellä tai viidennellä luokalla.


Ensimmäisen älypuhelimen ostin pari vuotta sitten kesätöistä saamilla palkkarahoilla, sillä uskalsin viimein sukeltaa massan mukaan ja muiden tavoin älypuhelin houkutteli minutkin maailmaansa. Nyt pari vuotta eteenpäin tuntuu siltä, etten olisi jäänyt oikeastaan mistään paitsi, vaikken olisi koskaan hankkinut älypuhelinta. Onneksi ei ole ikinä myöhäistä vaihtaa takaisin vanhaan kunnon Nokian liukuläppäpuhelimeen. 8)

Ainut hyvä puoli älypuhelimissa on se, että somen käyttö on nopeaa ja yksinkertaista. Kaikki erilaiset sovellukset kuten Kik, Whatsapp, Instagram ym ovat sitten näitä, joita ei yleensä tule käytettyä. Facebook Messenger korvaa myös oikean Facebookin silloin, kun haluaa vain viestitellä kavereille. Joillekin älypuhelin tai tabletti voi korvata jopa oikean tietokoneen. Nykyajan puhelimet ja tabletit mahdollistavat melkeinpä kaiken, mitä oikealla tietokoneella voi tehdä. Hyvä vai huono?


Huonoja puolia sitten löytyykin enemmän...

Puhelin hajoaa helposti ilman kaikenmaailman suojakuoria ja -kalvoja. Omassa Samsungissani ei ole kumpaakaan ja ihmettelen syvästi, miten näyttö ei ole vielä halki, vaikka puhelin on tippunut kovalle alustalle about miljoona kertaa. Akun kesto on seuraava pirulainen. Akkua joutuu lataamaan joka päivä. Tosin vanhemmassa ei-älypuhelimessa oli melkeinpä sama tilanne kun akku oli riittävän vanha. Silti kyrpii pistää jokaikinen kerta koulun jälkeen kännykkä lataukseen. Ja auta armias, kun kännykän laturi hajoaa tai hukkuu jonnekin...
En tiedä muista kännykkämalleista, mutta Samsung näyttää sekoilevan kaikkien omistamieni kännyköiden edestä. Netti jumittaa, sovellukset jumittaa, kaikki jumittaa. Tehdasasetuksiin on vaihdettu pariinkin otteeseen. Voi olla, ettei huolto tms enää vaikuta, kun kännykkä on riittävän vanha. Tai sitten Samsung on yksinkertaisesti p*ska. :)


Haaveilen jo seuraavasta puhelimesta ja se on älypuhelinten maailmasta joko aivan muu kuin Samsung, tai sitten vaihdan takaisin ei-älypuhelimeen ja hankin älypuhelimen korvaajaksi vaikkapa tabletin. Kheh. En ole somen orja, en yhtään.

Tuntuu vähän siltä, että kännykästä on kadonnut kokonaan varsinainen idea. Kännyköillä oli alunperin tarkoitus lähettää viestejä ja soitella. Nykyään se sisältää aivan kaikkea muuta. Toki myös soittaminen ja viestittäminen on kehittynyt mm. Skypen ja Kikin kautta. Mutta onko se siltikään enää sama asia? Minusta ei.

Voisin jaaritella tästä aiheesta vielä pidemmästikin, mutta H-P :ta ajatellen (<3) annan suunvuoroni teille, rakkaat stalkkerini. 8) Kysymys on hyvinkin yksinkertainen: Mitä mieltä olette älypuhelimista? Kertokaa ihmeessä myös lisäksi, onko teidän mielestänne kännyköiden varsinainen idea pyyhkiytynyt älypuhelimen ihmeellisen maailman tieltä?

Näihin ajatuksiin,



8. joulukuuta 2015

Haastepostaus nro veintidos (22): Miten minut saa hyvälle tuulelle?


Viimeksi kirjoitin siitä, millaisissa tilanteissa minut saisi itkemään (tai siitä, miten en itke muiden läsnäollessa) ja nyt kuuluisi kirjoittaa päinvastaisesta, eli miten toisinaan maailmanvihaajan ja toisinaan elämäniloisen Elisan saa hyvälle tuulelle.

Ettei tästä tulisi pitkää romaania (sinun mieliksesi, H-P :3), voisin käyttää perinteistä listaustapaa, missä luettelen yhteensä kymmenen vastausta (enemmän tai vähemmän randomeja) otsikon kysymykseen. 8)

1. Nauravat ihmiset
Nauru tarttuu kuten haukottelukin. Kun joku lähellä oleva nauraa, naurahdan itsekin ja siitä tulee aina hyvä mieli väkisinkin. Plussaa, jos naurava ihminen on jokin tietty kuten ihastus. *Elisa punastuu tässä välissä ,_,*

2. Ei-mitään tekeminen
Ne päivät, kun ei ole velvollisuuksia eikä kiire yhtään mihinkään, on parasta. Silloin voi vain tehdä ei-mitään. 8) Omalla kohdallani se on vain itsenäistä chillailua sängyssä tai koneen ääressä.

3. Eläinvauvat
Jotain maailman söpöintä. <3 Siitä on pitkä aika, kun viimeksi pääsin lellimään esim. koira- tai kisuvauvaa. Ellulla on eläinvauvakuume. ;_;

4. Täysi jääkaappi
Kuka ei myönnä tulevansa tästä hyvälle tuulelle? :'D Varsinkin kotikotona suupielet levenevät korviin asti, kun jääkaapista löytyy äidin ostamat viikonlopun sapuskat, jotka voi hyvillä mielin tyhjentää. Kheh.

5. Kavereiden seura
Se yleisin. Kavereiden seura - paras seura. Pus<3

6. Kun löytää uuden mielenkiintoisen ihmisen/biisin/sarjan etc.
Silloin tuntuu siltä, kuin oma palapeli saisi aina yhden uuden palasen. Ei tätä tämän paremmin osaa selittää. 8)

7. P*ska läppä
Karkeaa kielenkäyttöä, anteeksi naperot. Jospa tähti saisi mielen vähän paremmaksi? 8) Suorastaan palvon ihmisiä, jotka osaa heittää p*skaa läppää, sillä se saa minut aina nauramaan. Varsinkin väsyneenä.
Pieni pyyntö teille, rakkaat ryhmätoveristalkkerit, piristäkää Elisan aamua niin p*skalla läpällä kuin teiltä vain irtoaa. Kiitos. <3

8. Hyvä ruoka
.... parempi mieli.

9. ''Karataan yhdessä''
F*ck the police. Yolo. Swag. Ja mitä näitä nyt on. Maailmanvihaajat aka elämäniloiset karkaavat velvollisuuksista aina silloin tällöin. 8) Yksinään se on tylsää, mutta jos on hyvä kaveri seurana, niin silloin se on parasta. 
Älkää nettipoliisit ottako itseenne, olen ihan hyvä kansalainen. 8(

10. Shoppailu
Pieni irtiotto arjesta ja mukana ainoastaan lompakko. Yksinään on kivempi shoppailla kuin seurassa.


Tämmöistä tänään. Laittakaa muuten kommentteihin, millaisia asiapostauksia haluaisitte Elisan kirjoittamana lukea. Sellaiset on jäänyt tässä blogissa vähän taka-alalle ja voisin sellaisen seuraavassa postauksessa toteuttaa. 8) Eli kommentteja kehiin, ihmiset!

Jouluinen postauskin on Ellulta vielä tulossa ...

Ps. Vähän negatiivisempaakin tähän loppuun. Kuva varmaan kertoo jo kaiken. Ja vähemmän välkyille: eilinen päivä meni istumassa hammaspäivystyksessä melkein kolme tuntia. (kuva Instasta, jee.) Ja huolehtiville sekä äidille: nyt on parempi mieli.




2. joulukuuta 2015

Blogini joutui koulutehtävän uhriksi


Näin tässä nyt pääsi käymään, kheh. Tervetuloa teillekin, rakkaat uudet stalkkerit! 8)

Ettei tästä postauksesta tulisi tylsä, niin kuulumiset voisi olla paikallaan sekä vanhemmille että uusille stalkkereille.

Harmaa syksy on vaikuttanut Ellun mielialaan negatiivisesti. Lukio stressaa, asuminen stressaa, elämä stressaa. Hnngh! Ainoa, mikä ei ole stressannut, on amis. Oikeasti, täällä on vielä rennompaa kuin peruskoulussa. :'D En sitten tiedä, onko se niinkään hyvä asia. Tai sitten tekemällä oppiminen on se oma juttu. Who knows. Työssäoppimispaikan kanssa meinasi aluksi olla hankaluuksia, mutta sain kun sainkin paikan jo tutuksi käyneestä yrityksestä, eli Prismasta. Vaikka firma onkin tuttu, niin uudessa kaupungissa se on aina yhtä jännää. :---D Pelottaa. Tammikuuta odotellessa.

Yhden positiivisen asian olen ainakin havainnut: on taas joulukuu! Kohta on lomalomaloma ja aattoaattoaatto, joka merkitsee ruokaaruokaaruokaa. <3 Ellu on innoissaan, iiih! Vaikkei perhejuhlat niinkään kiinnosta, niin ruoka ja tunnelma on omassa joulussa se ykkönen. Perinteet myöskin jatkuu, kuten jokavuotinen The Joulukalenteri, josta löytyy kaikki jaksot Youtubesta. 8) Kuka muistaa?

Tunnen itseni silti epäonnistujaksi, koska joulukalenteria en ole vieläkään hankkinut. Apua. Voisiko joku lähettää mulle yhden Kinderkalenterin? *:3*

Opintolainasta vippasin viiskymppiä, että saisin uudet talvipopot Nellyltä. Ja pakko sanoa, että nämä on parhaimmat popot, mitkä olen eläissäni omistanut. <3

Photo from eliannma

Instaa on tullut nyt päivitettyä harvemmin, kun elämä on mennyt amiksen, lukion ja kämpän välillä. :| Pitää alkaa taas päivitellä sinnekin taas jotain, ettei stalkkerit kyllästy stalkkerointiin. ^^

See ya next time!