19. helmikuuta 2015

Mikä lyhyydessä ärsyttää?


Sain viimeyönä ''lääkehuuruissa'' uuden inspiraatioaiheen blogiin ja meinasin jo pompata ylös sängystä takaisin koneen ääreen näpyttelemään sen tuoreesta muistista esiin, mutta päätin tällä kertaa nukkua hyvät yöunet ensin, kheh.

Oon aikasemminkin maininnut täällä blogissa pituuteni, eli olen noin 148cm. Noin-sana siksi, koska viimeksi minut mitattiin lääkärissä ja siellä sain mittaustulokseksi 148cm ja vähän sitä aiemmin kouluterkkarilla 147,5cm, joten se on sitten NOIN 148cm. :D

Oon oikeastaan ollut lähes aina sinut pituuteni kanssa, tosin aina joskus tietyissä tilanteissa sitä toivoo olevansa edes päätä pidempi.

Oon tottunut katsomaan muita naama ylöspäin, olemaan kävelykeppinä (:D) ja aina se porukan lyhyin.

No mutta, mikä mua ärsyttää lyhyydessä?

Ensinnäkin se, että joka paikkaan joutuu kurottelemaan/käyttämään jotain koroketta esim. jos haluan lasin astiahyllyltä niin joudun käyttämään tuolia apuna.

Toiseksi vaatteet ja kengät.

Mun kengänkoko on 35 ja sitä kokoa ei niin vain löydy ellei nettikauppoja ja lasten kenkäosastoa lasketa.

Housujen kanssa on ollut aina ongelma. Lahkeet on _aina_ liian pitkät ja näyttää pöhköiltä, vaikka niitä yrittäisi miten kääntää. 
Ja sitten taas, jos lahkeet on ihan ok niin sitten vyötärössä on jotain probleemaa. Farkkujen etsintä on siis täyttä tuskaa! Yleensä käytänkin legginssejä.

Takin kanssa on sama ongelma, tosin ongelmakohta on hihoissa.
Aikuisten takkeja etsiessä on pakko ottaa mahdollisimman pieni koko (32-34), että hihat ei menisi makkaralle. Yksinkertaisempaa olisi valita lasten takkien joukosta, mutta siinä tulee sitten ongelmaksi tämä minun kookas rintavarustukseni. :'D On se elämä sitten hankalaa.


Sitten niitä hyviä puolia! Eh eh.

Korollisia kenkiä voi käyttää ihan vapaasti vaikka 20cm koroilla tuntematta itseään liian pitkäksi ja siinä saa samalla mukavasti lisää pituutta.

Tuleva seurustelukumppani on 99,5% todennäköisyydellä mua pidempi. :D Mua ei haittaisi, vaikka jäbä/tyty olisi sen tasan 160cm. Parempi se kuin kaksimetrinen jättiläinen!

Siinäpä ne hyvät puolet tais sitten ollakin. 8)


Jos saisin valita minkä pituinen olisin, niin voisin ehkä haluta kumminkin itselleni ainakin 10cm pituutta lisää ellen enemmän. Mutta niin ei käy, joten täytyy pärjätä näin!


Oletteko te sinut pituutenne kanssa? :)



3. helmikuuta 2015

Olisiko musta Big Brotheriin?


Big Brother on ohjelma, josta en oo ollut ikinä aikasemmin sen vertaa kiinnostunut että jaksaisin tapittaa 24/7. Yllätin kuitenkin itseni viime kaudella ja katsoin koko kauden alusta loppuun! :'D

En tiiä yhtään mikä mut sai yhtäkkiä seuraamaan kyseistä formaattia. 
Kaippa ne ihmiset siellä oli sen verran kiinnostavia, että oli pakko tapittaa koko ajan. Ja mun lemppareita viime kaudella oli kauden voittaja ja ihana poromies Andte, ihanan sympaattinen ja hassu Joni sekä kieroileva ja toisia manipuloiva Jonathan. 
Koko kausi muuten oli täyttä kuraa ja mitäänsanomaton (suurin osa tehtävistä tylsiä ja bileitä harvoin). Draamaa olisin toivonut enemmän! Terkuin draamannälkäinen.

''Tämä on Big Brother. Elisa, tulisitko päiväkirjahuoneeseen?''

''Tämä on Big Brother. Elisa, rikot sääntöjä. Lopeta välittömästi!''

''Tämä on Big Brother. Elisa, mene nukkumaan!''

Mietin viime kauden aikana olisiko musta Big Brotheriin. :D

Miltähän tuntuisi olla monta kuukautta kaikkien kameroiden ympäröimänä JA miljoonien silmäparien tapittavana 24/7. Tällaiselle aralle erakko-olennolle se olisi varmasti painajainen! Saatikka sitten, että pitäisi olla neljän seinän sisällä monen ihmisen kanssa ja nukkua samassa täyteen ahdatussa huoneessa. Kyllä siinä helposti tällainen introvertti ahdistuisi. Eikä koko aikana mitään yhteyttä ulkomaailmaan! Ilman tietokonetta ja kännykkää, kamalaa. (En ole someriippuvainen, enen.)

Ja julkisuus, sehän kuuluu asiaan. Kaikki seiskalehdet ynnämuut paparazzit suorastaan janoavat kirjoittaa jotain uutta vanhoista ja uusista BB-asukkaista. Miltä tuntuisi mennä BB-talokokemuksen jälkeen googlettamaan oman nimensä ja selailemaan kaikkia minusta kirjoitettuja juttuja. Voin hyvin kuvitella, ettei se mikään ilahduttava yllätys olisi. :'D En olisi enää pelkkä Elisa, vaan BB-Elisa.

Voisin hyvin kuvitella itteni istumassa päiväkirjahuoneessa ja sönköttämässä Herra-BB :lle.

BB: ''Elisa, sinä olet ollut Big Brother-talossa jo viikon verran. Miltä sinusta tuntuu nyt?''
Mä: ''Eh, noh... Musta vähän tuntuu siltä, että mä en pysty tähän.''
BB: ''Onko BB-talossa eläminen sittenkin liian haastavaa?''
Mä: ''No... Kyllä musta vähän siltä tuntuu..''
BB: ''Aiot siis luovuttaa?''
Mä: ''.....''

Millainen BB-bilettäjä olisin?
Mähän en mitään bilettäjätyyppiä ole oikeassa elämässä. Alkoholia kulutan aika harvoin, joten luulisin että olisin aika tylsä bilettäjä. :'D Paitsi, jos vetäisin BB-talossa kännit ihan tarkoituksella ja sekoilisin siellä, niin varmasti saisin hauskan bilettäjän leiman. Tosin, en tiedä sitten kuinka hauskan..

Oikeasti jammailisin varmaan itsekseni porealtaassa ja vetäisin pari sidukkaa hiljakseen nassuun.

Mä: *känninen minä hyppää porealtaaseen*
BB: ''Tämä on Big Brother. Elisa, rikot sääntöjä. Lopeta välittömästi!''

*Muutaman tunnin kuluttua kellon lyödessä 04:30*

Mä: *känninen minä hihhuloi jossakin yksikseen muiden nukkuessa*
BB: ''Tämä on Big Brother. Elisa, mene nukkumaan!''

Rikkoisin siellä sääntöjä satavarmasti. :D Tuskin pääsisin edes finaaliin asti. Mutta kokemus se ois sekin!

Entä miten pärjäisin tehtävissä?
Tykkään ottaa haasteita vastaan ja kokeilla uusia juttuja, joten tehtäviin osallistuminen ei olisi vaikeaa. Tosin jotkut tehtävät saattavat olla normaalia hankalampia, jos niihin tarvitaan hyvää kuntoa ja pituutta (kumpaakaan ei multa löydy... :D).

Mutta noh, tuskin musta BB-Elisaa tulee. Tällasia on vaan hauska miettiä!

Muuten, Big Brotherin kaltainen ohjelma löytyy myös Espanjasta nimeltä Gran Hermano (suom. Isoveli).
Youtubesta löytyy paljon kyseiseen ohjelmaan liittyviä klippejä ja esimerkiksi tästä näkeepi jo hyvin sen, että samanlaista BB-meininkiä löytyy myös Espanjan versiosta. :)


Olisiko teistä osallistumaan Big Brotheriin?



1. helmikuuta 2015

Haastepostaus nro catorce (14): Täällä minä asun, yo vivo aquí


Vautsi, oon melkeenpä jo puolivälissä tässä mun haasteessa. :'D Katotaan saanko valmiiksi ennen seuraavaa syksyä. Hope so.

Tällä kertaa mulla ois tarkotus kertoa vähän enemmän tästä mun nykyisestä asuinpaikasta.

Elikkäs, kuten arvoisat lukijani (ja muut stalkkerit) hyvinkin tietävät, asun Suomen epäsuosituimmassa (lue: kuolettavan tylsässä) kunnassa nimeltä Raahe. En suosittele kellekään.

Täällä siis olen melkein koko ikäni asunut ja osaan jo ulkoa jokaikisen pikkuputiikin tuosta pikkiriikkisestä keskustasta.

Mitähän kivaa Raahessa mahtaa olla? Noh, jos ruvetaan laajemmin miettimään niin ainoat mukavat asiat tässä pahaisessa kotikaupungissa on historiaan liittyvät asiat kuten Vanha Raahe (eli vanhat säilyneet talot keskustassa) ja museot. Nekin on kyllä jo niin nähty. Mutta voisin kuitenkin suositella sellaisille, jotka vanhoista taloista ja museoista on kiinnostuneita, kesällä turistikohteeksi!

Onhan täällä kesällä muutenkin ohjelmaa. Raahelaisille (ja joillekin muille Pohjois-Pohjanmaalaisille) tunnetut Pekanpäivät pidetään joka kesä juhannuksen aikoihin ja silloin täällä on ohjelmaa mm. tivoli ja erilaisia artisteja tulee esiintymään. Nuorisolle löytyy ohjelmaa mm. Sulatosta, joka on päihteetön tapahtuma ja jossa esiintyy myös vähintään yksi tunnettu artisti/bändi ja muutama raahelainen yhtye. Siinäpä ne tapahtumat sitten onkin.

Toki Raahe on myös tunnettu urheilun saralta mm. Pattijoen pesäpallojoukkueista.

Vaikka olenkin kotoisin maalta ja maalle ehkä loppujen lopuksi vielä palaankin, tiedän kuitenkin sen, että Raahe ei tule olemaan enää se kaupunki missä haluan loppuelämäni viettää.

Raahesta puuttuu mm. korkeakoulut, kyläpahasista on jäljellä enää ''tuhkat'', työpaikkoja ei riitä kaikille ja ydinvoimala. Siinä on oikeastaan ne syyt miksi täältä haluan pois. Kaipaan myös isompaa kaupunkia, jossa olisi enemmän kaikkea kuten kauppoja ja harrastemahdollisuuksia.

On tietysti haikeata jättää tämä kaupunki kokonaan taakse, kun täällä on tullut vietettyä koko lapsuus (Kempele-aikaa lukuunottamatta) ja melkeinpä kaikki kaverit jäävät tänne. Pakko on silti lähteä, jos haluan toteuttaa unelmani.


Missä lie mahdan olla ensi vuonna tähän aikaan? Ehkäpä Oulussa tai jossain muualla? Ken tietää.